Kirkko, lähetys, Jeesus - ajatuksia Teologisilta opintopäiviltä 2012

Olin ensimmäistä kertaa Perusta -lehden järjestämillä Teologisilla opintopäivillä Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Muistaakseni kävin viimeksi tuossa SRO:n suuressa salissa/kirkossa 1980-luvulla seurakuntanuorten adventtitapahtumassa. Sali tuntui nyt paljon pienemmältä! Muistan monta adventin bussimatkaa, joiden aikana pohdin Raamattuopistolla sanottua ja rukoilin, että voisin toteuttaa opetettua elämässäni. Kiitos SRO!

Jeesus – itsessään, meille ja maailmalle

Vuoden 2012 Teologisten opintopäivien teemana oli ”Jeesus – itsessään, meille ja maailmalle”. On hienoa keskittyä Häneen, joka on maailmankaikkeuden keskus. Hän on ollut ”itsessään” jo ennen maailman luomista, syntyi ihmiseksi ”meille” kaksi vuosituhatta sitten ja tulee meille myös uskossa läsnäolevaksi. Hän ei ole kuitenkaan vain meitä varten vaan me saamme viedä hänet ”maailmalle”, jossa hän on tietysti jo läsnä, mutta pelastavana Jumalan Poikana hän tulee sinne evankeliumin julistamisen kautta.

Opintopäivillä monet hyvät luennot (mm. Asger Chr. Højlund, Raimo Mäkelä, Timo Eskola) jäivät minulta väliin. Simo Peuran ja Kati Niemelän luennot ehdin kuunnella.

Koko Jeesus koko ihmiskunnalle

Missiologisen luennon piti Lea Lukka, jonka käsitteli aihetta ”Koko Jeesus koko ihmiskunnalle”. Lukka otti käsittelynsä lähtökohdaksi Lausannen liikkeen piirissä syntyneen Miika-Julistuksen (The Micah Declaration on Integral Mission tai Micah Challenge)

Lukka totesi luennossaan muun muassa näin:

Miika Julistus laadittiin verkoston ensimmäisessä kansainvälisessä konsultaatiossa Oxfordissa 2001. Koolla oli 140 evankelista järjestöjohtajaa 50 eri maasta. Nykyään verkostoon kuuluu yli 550 kristillistä järjestöä ja paikallisseurakuntaa 82 maassa.

Julkilausuma määrittelee kokonaisvaltaisen lähetysnäkemyksen seuraavasti: “Kokonaisvaltainen lähetystyö on evankeliumin julistamista ja demonstraatiota. Tämä ei tarkoita vain sitä, että evankeliointia ja yhteiskunnallista toimintaa on harjoitettava rintarinnan. Pikemminkin kokonaisvaltaisessa lähetystyössä julistuksella on sosiaalisia seurauksia, kun me kutsumme ihmisiä rakastamaan ja tekemään parannusta kaikilla elämän alueilla. Vastaavasti sosiaalisella panoksella on evankelioivia seurauksia, kun me todistamme Jeesuksen Kristuksen (ihmisiä) muuttavasta armosta.”

Siinä missä Miika Julistukseen sitoutuneet kutsuvat ihmisiä rakastamaan ja tekemään parannusta, Paavali koetti saada ihmisiä uskomaan: ”Me koetamme saada ihmisiä uskomaan” (2 Kor. 5:11, KR38). Jeesuskin julisti parannuksen rinnalla uskoa evankeliumiin, ei rakkautta: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15,KR38).

Vaikka julkilausumassa on pyritty säilyttämään julistus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen omina osa-alueinaan, siinä toisaalta todetaan, että ”oikeudenmukaisuus ja uskonvanhurskaus, jumalanpalvelus ja poliittinen toiminta, hengellinen ja aineellinen, henkilkohtainen muutos ja rakenteellinen muutos kuuluvat yhteen”. Tätä perustellaan sillä, että Jeesuksenkin elämässä ”oleminen, tekeminen ja puhuminen” olivat koko ajan yhtä.

Omassa kommenttipuheenvuorossani Lukan luentoon totesin muun muassa näin:

Miika-julistus haastaa meitä hyvinvoinnin keskellä eläviä kristittyjä antamaan omastamme. Tässä on sen vahvuus. Voimmeko elää tuhlailevasti samaan aikaan kun miljoonat elävät nälkäkuoleman partaalla?

Luterilaisen teologian kannalta siinä on suuria heikkouksia. Ennen kaikkea korostamme lain ja evankeliumin erotusta, jotta evankeliumi säilyisi autenttisena. Evankeliumin ainutlaatuisuus ja sovituksen perusta vaietaan julistuksessa. Julistuksen ihmiskäsitys on optimistinen ja jopa utopistinen. Ristinteologia on korvautuu kunnian teologialla ja missio deistä tulee missio hominis.

Piispojen kyselytunti

Simo Peura ja Irja Askola vastailivat osallistujien kysymyksiin. Askola kertoi alussa elämäntaipaleestaan ja matkastaan kristityksi. Myös työnantajallani Kansanlähetyksellä on ollut oma paikkansa hänen elämäntaipaleellaan. Simo Peura totesi, ettei hän voi olla uskomatta: ”Nasaretilaisesta on tullut minun herrani ja pelastajani. Häneen minä uskon. Hänestä haluan todistaa.”

Tietoja kyselytunnista löytyy muun muassa seurakuntalainen.fi -sivustolta.

Valtiovallan tervehdys

Sisäministeri Päivä Räsänen toi päiville valtiovallan tervehdyksen. Hän sanoi, että jos kirkossa vaietaan ajankohtaisista kysymyksistä, kirkko menettää asemaansa yhteiskunnassa. Jos sananvapautta tai uskonnonvapautta ei käytetä, sanomisen ja uskomisen tila kapenee. Kirkon vahvuus on siinä, että se on seissyt omilla jaloillaan ja pitänyt kiinni omasta perustastaan. Kirkkoa kuunnellaan ja kunnioitetaan, jos se pysyy vahvasti perustallaan. Myös silloin kun se on yhteiskunnan arvoperustan kanssa ristiriidassa. Lue lisää Räsäsen tervehdyksestä seurakuntalainen.fi -sivustolta.

Miten papit muuttuvat ja muuttavat kirkkoa?

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä pohti luennossaan Evankelisluterilaisen kirkon papiston sukupuolijakautuman ja ajatusmaailman muutoksia.

Papiston keskuudessa laskusuhdanteessa ovat seuraavat asiat: miehet, konservatiivinen teologinen orientaatio, lähetysorientaatio, evankelioinnin korostus, Raamatun lukemisen ja opettamisen tärkeys, henkilökohtainen rukouselämä, työ elämäntehtävänä, jolle olen omistautunut kokonaan ja työ Jumalan antamana kutsumustehtävänä. Näiden perusteella näyttää, että tulen joutumaan pappina vähemmistöön ajatusteni kanssa.

Papiston keskuudessa nousussa ovat: naiset, liberaali teologinen orientaatio, oikeudenmukaisuuden edistäminen, tasa-arvon puolesta puhuminen, kasvatustyön tärkeys, vähemmistöjen oikeuksien edistäminen, itsensä toteuttaminen, halu edetä uralla ja halua auttaa ja palvella lähimmäistä.

Toivottavasti Niemelän esityksen diat löytyvät pian (ehkä ovat jo jossain) myös netistä.

Jeesus ja kirkko

Piispa Simo Peuran puhui muun muassa protestantismin vaikeudesta tulkita kirkkoa, kirkon syntymisestä ja sen tulkinnasta kommuuniona sekä pohti kirkkoon kuulumisen syitä.

Peura totesi, että kristittyjen todistus on kärsinyt kristittyjen yhteyden puutteesta. Jeesus rukoili, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Ja onneksi hän rukoilee taivaassa vieläkin puolestamme. Kristittyjen käsitykset eroavat toisistaan; myös kirkko-opin kohdalla.

Peura käsitteli ekumeenisessa liikkeessä tapahtunutta yhteyden vaalimista. Vuonna 1993 Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa Santiago de Compostelassa löydettiin yhteinen ymmärrys kirkosta kommuuniona (vastaava sana kreikaksi on koinonia). Kommunio-käsite löytyy myös Raamatusta, idän ja lännen kirkkoisien teologiasta sekä uskonpuhdistajien kirjoituksissa. Näiden pohjalta voidaan rakentaa kommuunioekklesiologiaa (ekklesiologia=kirkko-oppi). Kirkon tehtävä, missio, voidaan toteuttaa vain yhdessä toimien.

Muutama päivä sitten Kirkon tutkimuskeskus kertoi suomalaisten näkemyksistä kirkkoon kuulumisen syistä. Tärkeäksi nousi kirkon tekemä auttamistyö. Peura piti myönteisenä, että suomalaiset ymmärtävät kirkon toimivan eri tavoin apua tarvitsevien hyväksi. Diakonia on uskon elämistä todeksi ja tämä kuuluu kaikille seurakuntalaisille. Auttamista ei saa ulkoistaa vain työntekijöiden tehtäväksi. Auttaminen on myös inhimilinen tehtävä ja se pitäisi olla jokaisen ihmisen tehtävä maailmankatsomuksesta riippumatta.

Peura kiinnitti huomiota siihen, että hengellinen merkitys jäsenyyden perustana on jäänyt pienemmäksi. Hän kysyy, olemmeko epäonnistuneet armon sanoman julistamisessa? Emmekö tunnista enää ihmisten hengellisiä tarpeita? Kirkko voi kadottaa tuonpuoleisen ulottuvuutensa ja tilalle tulee maaanpäällinen auttaminen. Miksi kuulua kirkkoon jos voi toimia hyvässä järjestössä? Jos hengellinen sanoma häviää, kuinka jaksamme enää toimia läheistemme hyväksi.

Lopuksi

Teologiset opintopäivät oli hyvä aloitus tälle vuodelle. Kirkko (me) tarvitsee jatkuvasti teologista pohdintaa ja työnäyn selkeyttämistä. Tässä päivät palvelivat erinomaisesti.
<kuva>