Luen parhaillani Saarnan käsikirjaa (toim. Jari Jolkkonen, Juhani Korolainen, Simo Peura ja Osmo Vatanen. Kirjapaja 2001). Tässä joitakin sitaatteja kirjasta. Ensin kirjan ensimmäisestä luvusta Saarna ennen ja nyt.
Saarna ennen ja nyt (Yrjö Sariola)
”Jumalanpalvelus on alusta loppuun saakka Jumalan pelastavan läsnäolon juhlaa. Kolmiyhteinen Jumala on siinä läsnä kaikkini lahjoineen. Hän ei jaikuta jostain etäältä, vaan tulee sanassa ja sakramenteissa jumalanpalvelukseen kokoontuneen seurakunnan keskelle.”
”Raamatun tekstejä ei lueta vain siitä syystä, että niitä tarvitaan saarnateksteinä. Jo pelkääsän luettuina teksteinä ne ovat Jumalan sanaa.”
”Seurakunta ei voi olla mykkä ja toimeton, kun se kuulee Jumalan sanan ja aterioi ehtollisella. Sen on tuotava ilonsa ja hätänsä Jumalan eteen, tunnustettava uskonsa ja ylistettävä kolmiyhteistä Jumalaa.”
”Evankeliumin julistushan onkin oikeastaan vain sitä, että Kristus tulee meidän luoksemme tai meidät saatetaan hänen luokseen.” (Luther)
”Kun molemmat armonvälineet ovat messussa käytössä, ne tukevat toisiaan. Ehtoolllinen ikään kuin vartioi saarnan Kristus-keskeisyyttä. Se muistuttaa saarnaajaa siitä, että pelkkä uskonnollinen puhe ei riitä. Koska Kristus antaa siunatussa leivaässä ja viinissä itssensä ehtoollista viettävälle seurakunnalle, sen on saatava kuulla hänen äänensä myös saarnassa.”
Saarna kirkon perinteessä (Heikki Kotila)
”Kirkko on oman olemuksensa mukaisesti evankeliumia julistava ja siksi saarnaava yhteisö.”
”Saarnan sisältönä on kirkon perinne eli traditio. Kirkon tehtävänä on apostolisen tradition siirtäminen eteenpäin.”
”Ruotsalainen professori ja piispa Yngve Brilioth esittää kristilliselle saarnalle kolme tuntomerkkiä. Ensinnäkin saarnan konteksti on hänen mukaansa liturginen eli se pidetään jumalan palveluksen yhteydessä. Toiseksi saarna on eksegeettinen eli Raamatun tekstin pohjalle rakentuva ja sitä selittävä. Kolmanneksi saarnalla on profeetallinen luonne: se tuo Juamlan sanan kuulijoiden elämään ja vetoaa heihin.”
”Ensiksi saarna on doksologista julistusta, eli sillä on ylistyksen ulottuvuus. Toiseksi se on anamneettista eli mieleenpalauttavaa: saarnassa muistetaan pelastushistorian tapahtumia ja julistetaan kolmiyhteisen Jumalan pelastustekoja. Tässä muistamisessa pelastuksen todellisuus tulee nykyhetkessä läsnäolovaksi. Kolmanneksi julistus on epikleettistä eli avuksihuutavaa. Neljänneksi kristilliseen saarnaan liittyy vielä eskatologinen näkökulma eli toivon ulottuvuus, joka tuo saarnalle syvyyttä.”
”(1) saarna liittyy olennaisesti kirkon uskonsisältöön eli traditioon, (2) oikeus ja velvollisuus saarnata kuuluu erityisesti kirkon virkaan vihittyjen tehtävään ja (3) saarna liittyy ehtoollisjumalanpalveluksen eli messun yhteyteen.”
”Saarnaajan haasteena on alusta asti ollut yhtä aikaa sekä pitäytyä kirkon yhteisen uskon sisältöön että ilmaista tuo sisältö uudella ja tuoreella tavalla”.
”Evankeliumin julistaminen ei ole vain sanallista puhetta tai selittämistä, sillä evankeliumissa on läsnä itse Kristus. Siksi evankeliumin saarna on vaikuttavaa julistusta, joka saa aikaan sen mitä julistetaan.”
Saarna nykyajassa (Arvi Tuomi)
”Saarnan tarkoitus on tulla lihaksi, toisin sanoen konkretisoitua niiden ihmisten elämään, jotka sitä kuuntelevat.”
”Ihmislähtöinen lähestymistapa ei tarkoita, ettei saarna samaan aikaan voisi olla teosentrinen.”
”On suotavaa, että saarnaaja ottaa rohkeasti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Hänen ei kuitenkaan tulisi lähteä sellaisten jeremiadien tielle, jossa jatkuvasti valitellaan ajan kielteisiä ilmiöitä – siihenhän aineistoa kyllä löytyy loputtomasti.”
”Toinen helpon tien kiusaus koskee saarnaajan halua toimia pikku psykologina. Saarnaaja hairahtuu helposti kuvittelemaan, että hän pääsee parhaiten kuulijan ”ihon alle”, jos ryhtyy analysoimaan ihmisten tunteita. Tunteita sinänsä ei ole syytä väheksyä, mutta moni kuulija saattaa vaivautua seuratessaan saarnaa, jossa nykypäivän ongelmat yritetään palauttaa esimerkiksi sylikaipuuseen ja seurakunta esitellään jonkinlaisena hoivalana.”
”Saarnaajan haasteena on päästä pelkkien pintauutisten ja pikkuviisaitten analyysien taakse etsimään kuvaamilleen ilmiöille syviä syy-yhteyksäi. Saarnaajan pitäisi olla kuin röntgenlääkäri, joka tavoittelee syvyyskuvaa eikä tyydy pelkkään pintakuvaukseen. Hyvässä tapauksessa tuloksena on käsiteltävän aiheen läpivalaisu.”
”Liian usein kirkko haluaa hinnalla millä hyvänsä varmistaa maailman silmissä hovikelpoisuutensa. Hinta on kuitenkin varsin kova. Pelastussanoma on vaarassa ahtautua yksilötasolle. Eskatologia ei enää merkitse muuta kuin yksilön elämän päättymistä ja tuomiopäivä hänen henkilökohtaista tilintekoaan. Kristukselta ja hänen herruudeltaan on kadonnut kosminen ulottuvuus. Olemme kuin huomaamattamem puolustamassa sellaista relativistista kosmostulkintaa, jonka mukaan historialla ei ole mitään käsikirjoitusta. Ajan hengen mukainen tulkinta on, että historia on kuin absurdi näytelmä, jonka juoni etenee sokeiden sattumien voimasta.”
”Saarnassa olisi siis pyrittävä sellaiseen diagnostisoivaan tarkasteluun, joka avaa asioille laajaa perspektiiviä.”
”Yksi nykyajan saarnaajan haasteista koskee lain ja evankeliumin suhdetta. Ajan hengen mukaista on korostaa, että tässä asiassa pitää olla hyvin varovainen. Pelätään, että lain saarna johtaa vain ihmisten syyllistämiseen ja sen myötä torjuntareaktioon. Mutta Jeesuksen opetuksen valossa voi oikeutetusti kysyä myös näin: eikö sitten pidä kutsua ihmisä valoon vain siitä syystä, että heistä on vastenmielistä tunnistaa omat pimeät puolensa?”
”Jotkut uskovat vakaasti, että pelkkä evankeliumin julistaminen riittää. Tätä perustellaan usein sillä, että nykyajan ihminen on jo omassa elämässään kohdannut lain saarnaa aivan tarpeeksi – ei sitä tarvitse enää saarnastuolista kuuluttaa. Kristilliseen saarnaan on kuitenkin aina kuulunut myös paraneesi, kehotus parannuksen tekemiseen. Apostolien saarnoihin sisältyi usein kovaltakin tuntuvaa puhuttelua (Ap.t. 2:36-37; 3:13-20; 5:30-31; 7:51-53) ja niissä edellytettiin, että kuulija kääntyy pois entiseltä tieltään (epistrefo) ja uudistuu mieleltään (metanoeo).”
”Lain tehtävänä on ennen muuta asioiden todellisen tilan osoittaminen. Tämän vuoksi Jumalan sanan pitää nykyäänkin olla sekä lakia että evankeliumia.”
”Perusasetelma on selkä: evankeliumi on hyvä sanoma lain alaiselle ihmiselle. Saarnaajan vaativana tehtävänä on sen karakterisoiminen, millaista nimenomaan nykypäivän ihimisen lainalaisuus on. Jos siinä onnistutaan, on muokattu hyvä maaperä evankeliumin vastaanottamiselle.”
”Varhaiskristillinen saarna tarjoaa lain ja evankeliumin suhteuttamisessa sen esikuvan, että molemmissa tulee vedota suoraan kuulijan omaantuntoon. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos synnistä ja armosta puhutaan vain yleisellä tasolla. Sellaiset lauseet kuin ”Jeesus pelastaa” tai ”Jeesus on lunastanut kaikki ihmiset” jäävät latteiksi. Samoin ”yleinen puhe synnistä on vain synnin lieventelyä” (Sören Kierkegaard).”
(tekstin kuva)
Share on Tumblr
Submit to StumbleUpon
Save on Delicious
Digg This
Submit to reddit
Share on Myspace
Share via email